Sateisen aamupäivän löytö

Aamulla ilma näytti sen verran epävakaiselta, että päätettiin poikien kanssa lähteä käymään bussilla kauppakeskus Merituulessa Suomenojalla. Pojille bussimatkat ovat aina yhtä mielenkiintoisia ja matkalla näkee aina lisää busseja ja hyvällä tuurilla myös työkoneita. Tosin täällä Tapiolassa työkoneet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, koska metrotunnelin rakentamisen takia kaivureita sun muita "hälytysporia" (Kasperin nimitys sellaiselle isolle poralle vai mikä sitten ikinä onkaan) on joka paikassa.

Olin bongannut eilen tulleesta mainoslehtisestä, että Koziolin tarjoiluhässäkät ovat -50% tarjouksessa Kodin1:ssä. Ostin sitten 2 sellaista, kun olen niitä ennenkin katsellut "sillä silmällä" eikä minulla oikein ollut mitään kivoja tarjoiluastioita.

Pahoittelen huonoja kuvia, mutta en nyt revennyt parempaan. :)

 

Tarkoituksenani oli ostaa nuo vain tarjoiluastoiksi, mutta taidankin ottaa ne hedelmäkori-käyttöön, kun ovat niin hauskan näköisiä, että haluankin ehkä pitää niitä esillä. :)

On tää kotiäidin elämä niinkin hurjaa ja villiä, että jaksan innostua jostain tarjoiluastioista... Toisin oli 5 vuotta sitten! No, elokuussa alkaa uusi arki, kun palaan takaisin työelämään niin katsotaan sitten minkälaisista asioista sitä jaksaa innostua!

Juhannuksen viettoa mökillä

Pakkauspuuhiin pääsimme heti herättyämme torstai aamuna, koska aioimme ehtiä juhannusruuhkien alta pois puolisoni Antin vanhempien mökille.

Taidonnäytteeni pakkauksesta. Joo, mä en oikein jaksa viikkailla...

Saatuamme kasattua epämääräisen näköiset mytyt kaikkien neljän perheenjäsenemme laukkuihin, pääsimme lähtemään matkaan 10.04 ja siis vain 4 minuuttia aikataulustamme jäljessä (pakkaamista en hallitse, mutta emme ole koskaan myöhässä). Liikennettä oli jo jonkin verran, mutta ruuhkista ei vielä ollut tietoakaan.

Matka meni jouhevasti, vaikka pieni paniikki iski Heinolan Citymarketissa, jossa oli porukkaa kuin pipoa ja Kasper halusi ottaa pikkukärryt. Hetken aikaa Kasper sai kärryineen suhailla ihmisten seassa ennen kuin heivasin pikkukärryt vähin äänin hyllyjen väliin. Myös mädäntyneet raparperit hyllyssä kuumensivat tunteitani, kun tarkoituksenani oli tehdä raparperijälkiruoka juhannuspäivänä. Pääsimme vähin raivoamisin kaupasta ulos todella paljon köyhempinä ja raparperistressiinkin löytyi apu Heinolan Heilasta, missä oli vielä muutama pötkö hyllyssä.

Olimme ensimmäiset perillä mökillä, ja vaikka oli luvattu sateita, niin koko päivän aikana satoi vain muutama tippa. Poikien mummo ja vaari saapuivat muutamaa tuntia myöhemmin ja porukka oli kasassa.

Juhannus sujui leppoisissa merkeissä. Pojat viihtyivät hyvin ulkona ja minäkin sain tehtyä jotain fiksua poikia samalla vahtiessa eli haravoitua käpyjä ja havunneulasia tontilta. Syötyä tuli tuli enemmän kuin liikaa, mutta juhannuksena (ja ehkä joskus muulloinkin...) se sallittakoon. :) Aattona syötiin savustettua lohta, silliä ja uusia perunoita ja juhannuspäiväksi valmistimme Antin kanssa fajitaksia ja raparperitiramisua. Hyvää oli, vaikka kokkaamisemme ei sujunut ilman ongelmia: onnistuin kaatamaan kananmunanvalkuaiset jääkaapin ja kaapin väliin ja kun huusin Antille, että tarvitsen apua niin hän kolautti päänsä lasiseen tuikkulyhtyyn ja se hajosi tuhannen palasiksi lattialle. Siivoilimme siinä sitten hetken... 

Ilmat olivat kyllä loistavat. Aattona oli +27 astetta ja lauantainakin lämpöä vielä riitti, vaikka ihan yhtä lämmintä ei ollutkaan. Vesi oli +18 ja kyllähän sinne saunan jälkeen pulahti, mutta ei se kyllä lämpöiseltä tuntunut. Pojille riitti kahluuallas, mutta ilmeisesti senkään vesi ei ollut niin lämmintä, että siellä olisi viitsinyt puljata.

 

 

"Vielä 200 pumppausta ja valmista on!" En muuten edes käyttänyt koko uimapatjaa, mut näköjään sitä helteessä keksii kaikenlaista järjetöntä puuhaa.

 

Juhannuskokko Aurantolassa.

Katseltiin Antin kanssa hetki kokkoa, juotiin terassilla kylmät juomat ja soudettiin takaisin mökille.

Makkaranpaistoa juhannusaaton iltahämärässä.

Pelattiin Antin kanssa erä mölkkyä juhannuspäivänä rannalla illalla. Kuvasta puuttuvat ne sadat mäkäräiset, jotka piikittivät nilkkani täyteen kutisevia paukamia.

Nappasin näinkin hurjan vonkaleen laiturin päästä. Hyvä näin, koska yhtään isompaan en olisi uskaltanut edes koskea. :D Mun juhannuskynnet olivat jo aika rähjääntyneet...

Otto The Little Mermaid

Pukemaan opettelu voi välillä olla yllättävän hankalaa. Tässä meidän Oton taidonnäyte:

Taustalla poikien yhteinen taidonnäyte: lelujen levittely pitkin asuntoa...

Nuorekkaat juhannuskynnet?

Lakkasin itelleni just ehkä kaikkien aikojen teineimmät ja epätyylikkäimmät kesäkynnet! Löysin kaapista jotain kynsitarroja vuodelta yks ja kaks ja ajattelin liimailla niitä vähän lakkauksen päälle. Laitoin kaikkiin kynsiin ensin vain yhdet tarrat, mutta se näytti niin kauhealta, että päätin lisäillä tarroja hieman... No, tässä ne nyt on:

Jos näitä kattelee vähän kauempaa niin ne saattaa vielä mennä, mutta läheltä... Ois voinu tietysti kynsinauhojakin vähän rasvailla... Muutenkaan ei ehkä ollut fiksuin veto lakata juhannukseksi kynsiä jo nyt, kun eihän noi kynsilakat pysy mulla muutenkaan kuin päivän tai kaks lohkeilematta. Sitäpaitsi mikähän siinä on, että kun on saanut kynnet lakattua ja vähän aikaa pitäisi niitä sitten kuivatella, niin heti iskee kauhea pissahätä?

Varokaa kettua!

Joku on käynyt teippaamassa lähiympäristömme puihin tällaisia lappuja:

Olisi ihan mielenkiintoista tietää yrittääkö joku varoitella ihmisiä "vaarallisesta ketusta" vai mikä on tämän ilmoittelun pointti. Naapurustossamme on lähinnä naureskeltu lapuille; melkein kaikki ovat kuitenkin nähneet ketun/kettuja täällä Tapiolassa joskus eikä kukaan ole nähnyt tarpeelliseksi tehdä asiasta numeroa. Onneksi suurin osa kaupunkilaisista ei ole kuitenkaan vielä täysin vieraantunut luonnosta. :)

Lentokoneiden bongailua

Tänään lähdimme koko poppoon voimin lentokentän laitamille bongailemaan lentokoneita. Ensin ajoimme kiitotien lähettyville katselemaan lähteviä koneita, mutta huomasimme nopeasti, että olisi kannattanut ensin tarkistaa mihin aikaan lähtöjä olisi eniten, koska yhdentoista maissa lauantaina koneita näytti lähtevän harvakseltaan ja pojat eivät jaksaneet tyhjää kiitotietä kauaa tiirailla. 

Kasper epäili nähtäisiinkö koneita lainkaan.

Välillä katseltiin autoja, kun lentokoneita näkyi vain harvakseltaan.

Otolla oli kivaa!

Tässä kuvassa piti näkyä lentokone, mutta kuvaaja (minä...) oli hidas. Näitä pilvikuvia oli monta...

LEN-TO-KO-NE!

Onneksi näimme loppujen lopuksi usean koneen lähtevän nousuun ja pieni kaukokaipuu valtasi mielen hetkeksi, kun mietin minne päin maailmaa lentokoneet matkaisivat.

Seuraavaksi suuntasimme katsomaan laskeutuvia lentoja ja sinne olikin autolla yllättävän pitkä matka. Oltaisiin voitu lähteä suoraan syömään, koska perillä tuijoteltuamme hetken tyhjää taivasta, tajusin katsoa netistä millon koneita laskeutuu ja seuraava olisi tullut vasta puolen tunnin päästä. Lähdimme siis vatsat kurnien kauppakeskus Jumboon syömään.

Ahmittuamme vatsat täyteen (tai no pojat ahmivat lähinnä pöytään alkupaloiksi tuotavia nachoja ja ruoka maistui parin haukun verran), tuhlattuamme liikaa rahaa ja yritettyämme turhaan saada Ottoa vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, palasimme takas bongailemaan laskeutuvia koneita. Otto nukahtikin sopivasti autoon ja ehti nukkua pari minuuttia, kunnes olimme perillä. Heräsi heti, kun auto pysähtyi ja sanoi: "Iso kone!" ja osoitteli taivaalle. Nyt olimme paikalla hyvään aikaan, koska koneita laskeutui muutaman minuutin välein. Pojat olivat ihan innoissaan ja täytyy myöntää, että olin itsekin vähän tohkeissani. :)

Jos ette huomanneet, niin se lentokone on tossa mun suun vieressä.

Kovin oli tuulista!

Varsinainen linssilude!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eka postaus!

Mä en oikeastaan tiedä miks mä perustin blogin. Enkä tiedä yhtään sen enempää, että mistä mä kirjottaisin. Mua ei jännitä se, että lukeeko tätä joku, vaan mua pelottaa, että joku lukee mun juttuja! Mut täällä ollaan! Bloggailun ihmeellinen maailma: here I come! Kai mä tässä ajan kuluessa rupeen aiheitakin keksimään!

Joku kuva tähän ekaan kirjotukseen on nyt saatava (ihan vaan siks et osaanko mä liittää tähän kuvan).

Hahaa, se onnistui! Tietokonetumpelo osaa sentään jo jotain! Kuvassa meidän pojat leikkii "ruohonleikkureilla", vai olikohan noi lapiot nyt lehtipuhaltimia tällä kertaa. :) Kuvakin on jopa ihan tuore eli eilen näpsästy.