Heti aamupäivällä suuntasimme Vermon raviradan kupeeseen Konttikirppikselle ihan ensimmäistä kertaa. Ajoimme harhaan muutamaan otteeseen ja löydettyämme paikan tuuppasimme auton parkkiin ja lähdimme katsastamaan tarjontaa. Ihmisiä oli paljon ja tavaraa sitäkin enemmän, mutta meidän mukaamme ei paljoa tarttunut. Kiloissa mitattuna tosin mukaan tarttui paljonkin, kun Antti osti 30kg rautaa: käsipainot. Jonkin sortin runsaudenpula ehkä sekoitti pään eivätkä pojat jaksaneet aurinkoisella kentällä kovin kauaa vaunuissa istua, niin tunnin haahuilun jälkeen lähdimme kotiin syömään.
Iltapäivällä pakkasimme pojat, pyyhkeet, eväät ja sata muuta tavaraa (ainakin tuntui siltä!) pyöräkärryn kyytiin ja polkaisimme Haukilahden rantaan. Ihmisiä oli paljon, mutta sekaan mahtui hyvin. Olin heti innoissani menossa uimaan ja vähän ihmettelinkin miksi vedessä ei ollut juuri ketään. En ihmetellyt kauaa, kun kastoin varpaani rantaveteen; vesi oli jäätävää! Kävin silti laiturilta pulahtamassa mereen ja hyvin äkkiä olin jo rantapyyhkeen päällä lämmittelemässä. Kasper kasteli ehkä juuri ja juuri varpaansa ja Otto kävi polvia myöten vedessä. Puolisoni pysytteli myös tiiviisti kuivalla maalla.
 | ||
| +14 astetta ei oikein lämmittänyt mieltä! |
Saatuamme tarpeeksi rantaelämästä, eli noin tunnin päästä, jatkoimme matkaamme Westendiin leikkipuistoon. Paikalla ei ollut muita ja kaivoimme ensimmäisenä eväät esille. Otto ei malttanut syömiseen keskittyä ja haukkasi vain pari palaa leivästään, kunnes karkasi leikkimään. Meillä oli tosi kivaa siihen asti, kunnes yllättävä kakka-episodi sai meidän aikuisten hermot kiristymään ja lähdimme kotiin.
Aina ei voi kaikki mennä putkeen, mutta muistoissa onneksi säilyvät yleensä vain ne hyvät hetket ja tämäkin päivä oli pääosin hyvin onnistunut! :)
Onpa kivan näköinen leikkipuisto, täytyypä joskus poiketa!
VastaaPoistaToi on kyllä tosi kiva puisto ja aika isokin.
VastaaPoista